Ilo kantaa

Tein tämän vuoden alussa ensimmäisen unelmakarttani. Se oli ihanaa ajanvietettä ystävien ja lasten kanssa, ja kartta on ollut esillä kodissani siitä asti. Vaikka kartta pursuaa kaikkea hurmaavaa, huomaan yhden tietyn sanaparin vangitsevan huomioni jatkuvasti. ”Ilo kantaa”.

Tässä uusien oppien ja yhteyksien avautumisen myötä, tietoisuuden lisääntyessä, olen saanut elämääni paljon lisää syvyyttä, lempeyttä ja myötätuntoa. Tunnen tunteet vahvemmin, olen saanut vahvistusta omasta tiestäni ja siitä mikä tekee minut aidosti onnelliseksi. Samalla kuitenkin tietoisuuden kasvu on tuonut mukanaan vahvan tarpeen vetäytyä, hiljentyä, ja kääntyä sisäänpäin työstämään niitä kuuluisia omia varjoja. Vaikka paluuta entiseen ei ole enkä mitään vaihtaisi pois, välillä tuntuu kuin kulkisin pysähtymättä yhteen ja samaan suuntaan – yhä syvemmälle. Siinä ei ole mitään väärää tai haitallista, ja tunnen että se on hyvin tärkeää, mutta silti se välillä pysäyttää miettimään.

Ja viime aikoina olenkin saanut vahvaa viestiä usealta eri tahoilta ja monissa eri muodoissa. Se viesti on ilo. Tanssi, nauru ja lapsenomainen elämästä nauttiminen. Leikkisyys.

Oman näköistä elämää pitää voida elää ilolla, ja tämä koskee myös ja varsinkin tätä sieluntehtävääni. Haluan nauttia tästä kaikesta ja kokea asioiden virtaavan. Haluan ajatella vapaasti ja ilman rajoja, nauraa (varsinkin itselleni) ja heittäytyä luovuuden virtaan välittämättä siitä miltä siinä hetkessä näytän. Haluan unelmoida tuntemalla ilon kehossani, ja haluan kokea lapsenomaista riemastusta vaikkapa saadessani oivalluksen siitä miten jokin metsän aarre voisi jotakuta tiettyä henkilöä auttaa.

Ja se ilo todellakin kantaa. Se kantaa yli sen epävarmuuden, riitänkö minä- pystynkö olemaan juuri se kanava, jota toinen siinä hetkessä tarvitsee. Se kantaa yli niiden epäilysten, löydänkö ne oikeat sanat. Se voittaa arkuuden, joka yrittää pidätellä minua jakamasta asioita, joiden tiedän tekevän hyvää toiselle. Tiedän ja luotan, että jonakin päivänä tämä sama ilo kantaa minut myös sen kaikkein suurimman pelon yli. Sen pelon, että uskaltaisin tulla näkyväksi kaikille juuri sellaisena kuin olen, täysin aitona, ilman suojamuureja.

Ilon myötä tunnen että myös tien suunta muuttuu. Tie vie nyt myös ulos ja eteenpäin, eikä vain syvemmälle. Kuten monessa asiassa, tässäkin on kyse tasapainosta.

Jos siis bongaat metsästä lenkkeilijän, joka pyörähtelee välillä tanssien ympäri, taskut täynnä kantarelleja ja kädet kasvinippuja – älä hätäänny. Se olen vain minä, tekemässä juuri sitä mikä saa minut riemastumaan.

Iloa päivääsi, Sanna. 💚

PS. Luovuus ja ilo liittyvät vahvasti sakraalichakraan. Kun sakraalichakran energia virtaa vapaasti, se herättää henkiin luovuuden ja puhtaan elämänilon.